Jenni Uljas: Tieto on valtaa, myös työhyvinvoinnissa

Häkellyttävän usein työpaikoilla on tilanteita, joissa työntekijät ovat tuskastuneita tiedon puutteeseen. Toki vanha viisaus, jonka mukaan viestintä epäonnistuu aina paitsi sattumalta, kertoo siitäkin, että viesti ei välttämättä saavuta kohdetta, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä tahansa.

Usein kuitenkin vaikuttaa olevan kyse siitä, etteivät ihmiset ymmärrä, mitä toinen ei tiedä. Työntekijät eivät kerro epäkohdista, koska olettavat niiden olevan kaikkien tiedossa. Johto ei tiedota työntekijöitä, koska olettaa tiedon olevan turhaa tai jollain mystisellä tavalla valuvan työpaikalla. On myös täysin eri asia antaa aktiivisesti tietoa kuin mahdollistaa tiedon saanti. Usein oletetaan, että jälkimmäinen riittää, vaikka käytännön hyöty on varsin pieni.

Kokemukseni mukaan useimmat ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita työpaikkansa asioista ja huhut liikkuvat pienimmänkin mahdollisuuden herättyä. Jos oikeaa tietoa ei aktiivisesti anneta riittävästi ja oikeaan aikaan, jäävät väärät huhut elämään ja saavuttavat melkoisia mittasuhteita aiheuttaen pahimmillaan raskaita ongelmia työyhteisöjen hyvinvoinnissa ja toimivuudessa. Mitä pidempään huhut elävät, sitä syvemmälle niiden aiheuttamat tunteet juurtuvat. Loppupeleissä hyvinvoinnissa on kuitenkin aina kyse ihmisen kokemuksesta eli tunteesta, ei niinkään siitä, mitä oikeasti tapahtuu.

Usein myös ajatellaan, että jonkun asian kuoliaaksi vaikeneminen auttaa. Se ei kuitenkaan juuri koskaan toimi. Työhyvinvointikyselyiden tuloksissa näkyy, miten edellisen kyselyn kritiikki on käsitelty. Jos ihmiset kokevat, ettei heidän huoliaan oteta vakavasti, on suunta yleensä raskaasti alaspäin. Tämä voi olla melko turhauttavaa kaikille, jos huoli on kuultu ja toimenpiteitä on tehty, mutta viestintä on epäonnistunut. Usein ihmisten hyvinvointia parantavat huonotkin uutiset tai suora tieto siitä, että yritetty on, mutta ratkaisuja ongelmiin ei ole tai ei löydy.


Jenni Uljas

Työympäristöasiantuntija

Teollisuusliitto