Nuppu Rouhiainen: Miksi 5 000 000 johtajaa?

31.3.2014


Kävin katsomassa Kansallisteatterissa Luolasto näytelmän, ja pidin siitä. Kansallinen instituutio onnistui tuulettamaan ajatuksia raikkaalla tavalla. Minulle näytelmä oli runoelma menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Se oli puheenvuoro Ihmisen osasta Työssä ja Elämässä. Kertomus yhdisti ihmisen rationaalisuuden kaipuun, ja unelmiin kurkottamisen.

Nostan esille näytelmän insinöörit. Heille Luolasto oli mittauksilla ja laskelmilla varmistettu paikka säilöä ydinjätettä. Insinöörit työskentelivät kolmen hengen ryhmässä: (nais)pomo, insinööri ja harjoittelija. He torjuivat vieraasta ympäristöstä huokuvaa outoutta toistamalla mittausten ja etsimänsä viivan merkitystä sekä nostattamalla tunnelmaa yhteislauluilla. Perusinsinööri välillä itkeä pirautti ja ihaili lepakkojen elintapaa, jossa ei kukaan ole toisen pomona. Mutta epävarmuuden hetkellä turvautui pomoonsa, joka rauhoitti toisia lupaamalla kantaa vastuu tekemisistä (tai tekemättä jättämisistä). Näytelmän lopussa insinöörien oli hyväksyttävä, ettei Luolasto ollut niin hyvä ydinjätteen säilömispaikka kuin alun perin oli toivottu ja uskottu. ”Minkäs teet kun saat kakkosluokan laatua” he totesivat. Tarvitaan valmiutta luopua ja muuttaa suuntaa, vaikka olisi pitkään jatkettu vääristä lähtökohdista. Tilanteen arviointi olisi voitu tehdä toki nopeamminkin.

Yksi maailman johtavista myynnin asiantuntijoista, kanadalainen Brian Tracy, totesi tammikuun lopulla Ice live Business Forumissa Tampereella, että viisaita ovat ne jotka kysyvät niiltä, jotka ovat menestyneet ja oppivat heidän prosessistaan. Asenne on tärkeintä uuden tekemisessä. Uuden edessä eteneminen tuntuu haastavalta: ”Kaikki on vaikeaa kunnes se on helppoa.” On lähdettävä liikkeelle ja pysyttävä liikkeessä, ei saa luovuttaa.  Menestys ja onnistuminen on saavutettavissa, jos malttaa kysyä, uskoa ja lisätä tieto-taitoaan, ei vain omaa vaan koko verkoston osaamista hyödyntämällä. On muistettava myös pysähtymisen ja analysoinnin merkitys sekä kuuntelemisen taito. Jälkimmäisessä naisten sanotaan olevan briljantteja. (Miten mahtaa olla pysähtymisen ja analysoinnin kanssa?) Tämän voisi yhdistää jatkuvaksi liikkeellä oloksi, kuuntelemisen, tahdon ja innostuksen samanaikaiseksi korostamiseksi.

Helmikuun alussa minulla oli mahdollisuus tutustua muutamien tanskalaisten yritysten uudistumisen ja kehittämisen malleihin. Tanska on kiinnostava maa monessa mielessä, mutta erityisesti siksi että se nousee monissa tutkimuksissa Euroopan ykköseksi pienten yritysten innovatiivisuutta mitattaessa. Tanskalaisissa yrityksissä työntekijöiden osallistumisella tuotteiden ja palveluiden kehittämistoimintaan on, verrattuna esimerkiksi suomalaiseen yritystoimintaan, selvästi suurempi rooli. Tämä heijastuu myös siihen että tanskalaiset työntekijät arvioivat omaa työtään positiivisemmin kuin minkään muun maan työntekijät Euroopassa. Kaikissa yrityksissä, joissa vierailimme, nousi esille kulttuurin merkitys. Tanskalaiset ovat johtamiskulttuurissaan onnistuneet yhdistämään vahvan liiketoimintaosaamisen ja johdon vahvan sitoutumisen, dialogisuuden ja välittämisen kulttuurin. Johtamiskulttuurissa siellä korostuu, ettei näennäinen läsnäolo riitä, vaan johtajan pitää olla aito ja rehellinen. Johdon pitää kohdata ja hyväksyä myös esille nousevat epämiellyttävät asiat, ei lakaistava niitä selittelemällä maton alle. Siihen tarvitaan rohkeutta.  Tanskalaiseen kulttuuriin liittyy myös työntekijöiden vahva halua etsiytyä tehtäviin, joissa voi kehittyä. Tämä on myös edistänyt yritysten kiinnostusta joustaviin ja itseohjautuviin työtapoihin. Tanskalaiset ovat kansana meitä lähellä, mutta samalla niin kaukana. Meillä riittää haastetta ohittaa heidät ja olla Euroopan ykkönen vuonna 2020.

On muodikasta puhua johtamisesta tai johtajuudesta. Se, mitä näillä termeillä milloinkin tarkoitetaan, jää enimmäkseen arvailujen varaan. Johtaminen voisi olla näkyväksi tekemistä ja havahtumista. Johtaminen on tekoja, ei rooli tai asema, ainakaan silloin, jos halutaan kehittää toimintaa. Johtaminen on myös mahdollistamista. Pyrkimys siihen että muille(kin) syntyy tilaa toimia ja tehdä valintoja. Johtajuus puolestaan voisi olla annettuihin mahdollisuuksiin tarttumista. Innostutaan muutoksen mahdollisuudesta ja otetaan oma vastuu tuloksen aikaansaamisesta. Siksi Suomessa tarvitaan 5 000 000 johtajaa, vähempi ei riitä. Jokainen voi tehdä jotakin!

Nuppu Rouhiainen
Ohjelmapäällikkö
Liideri – Liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa ohjelma
Tekes
www.tekes.fi/liideri/kampanja, #liideri