Anna Melkas: Sitä olet, mitä leikit

5.11.2014


Mikä oli mieluisin leikki, joka sinulle on jäänyt mieleen lapsuudesta? Olin viime viikolla tilaisuudessa, jossa työelämätutkijan ja –asiantuntijan johdolla tehtiin aikamatka lapsuuteen. Leikkimuistoja kun voi mainiosti hyödyntää sen pohtimisessa, miten selviytyä työelämässä jatkuvan muutoksen keskellä.

Me leikimme aikoinaan siskoni kanssa Töölön tilitoimistoa, jonka malli saatiin lähikorttelin kivijalkaliikkeestä. Leikissä järjestettiin isältä saadut postisiirtolomakkeet ja –tositteet, Anttilan kuponkivihkojen kupongit ja äidin työpaikan vanhat tietokoneen reikäkortit ynnä muut tärkeännäköiset paperit ruokasalin pöydälle. Niitä me sitten lajittelimme, liitimme toisiinsa niiteillä ja klemmareilla, kirjoitimme numerosarjoja ja allekirjoituksia. Lopuksi iskettiin leima puuvartisella leimasimella.

Työssä oli tosi vahva flow. Se oli tärkeätä, totta kai, paperit näyttivät virallisilta ja leimassakin luki Kvestuuri. Se oli myös itsenäistä – me päätimme, mitä piti tehdä ja millä tavalla. Minä varmaan isosiskona päätin vähän enemmän, mutta sekin oli senioriteettiin perustuvaa oikeutettua johtajuutta.

Kaikkein parasta työssä oli kuitenkin hallinnan tunne. Posket punoittivat ja letinpäät narskuivat hampaissa, kun valmiiden, käsiteltyjen asiakirjojen pinot kasvoivat. Hyvää tulosta syntyi ja vauhdilla. Kun toimisto illalla suljettiin, kaikki tärkeä oli tehty ja asiat olivat järjestyksessä.

Opetus oli, että lapsuuden leikkien avulla voit yrittää tavoittaa sen, mikä sinulle itsellesi on se aito, oikea työhyvinvoinnin lähde. Kun tiedät, mitä tarvitset, on helpompi yrittää sisällyttää sellaisia asioita työhön – tai jos se ei käy, niin ainakin vapaa-aikaan työn vastapainoksi.

Rakastitko kirkonrottaa tai rofea ja poldea? Pelasitko mieluummin shakkia vai monopolia? Jalkapalloa vai yatzya? Vai leikitkö koulua, kauppaa tai sairaalaa? Miksi?

Käytä hetki muistelemiseen, voit tehdä oivalluksen!

Anna Melkas
Viestintäpäällikkö
Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL/YTN