Tarja Korkalainen: Mikä siinä johtamisessa niin vaikeeta on?

15.12.2014


Toimihenkilö on ylikuormittunut. Äsähtelee joskus työtovereilleen kiireen keskellä. Pyytää ja vaatii esimieheltä ja projektipäälliköltä aikatauluja, tukea, asiakasyhteydenottoja, osaluetteloita. Kuormittuneen työkaveri on kokenut mutta tässä työpaikassa uusi. Perehdytys koneisiin, laitteisiin, tuotteisiin, prosesseihin ja työpaikan pelisääntöihin on unohdettu. Entinen ammattitaitokin kokee hektisessä tahdissa, virheitä tehdessä inflaation. Ja kun toinen äsähtää on soppa valmis.

Uusi henkilö jää pitkille sairaslomille. Syyttää lähes kaikkia työtovereita ja esimiehiä kiusaamisesta. Työterveyshuolto tukee ja kuuntelee. Ja kutsuu kokoon palaverin jonka tarkoituksena on selvittää työn kitkatekijöitä.

Esimies, projektipäällikkö ja yritysjohto sysii palaveriajasta sopimista toisilleen, samoin osallistumisvastuuta. Viikkojen vääntämisen jälkeen palaveri pidetään.

Saadaan mukaan kaikki asian kannalta tärkeät henkilöt, vastuulliset esimiehet, yhteistyövaikeuksissa oleva työpari ja työterveyshuollon asiantuntijat. Kuullaan kaikkia osapuolia, sovitaan väärin ymmärryksiä, sovitaan työnopastuksesta, päätetään kehittää hullunmyllyistä tilaus-toimitusketjua. Esimies lupaa johtaa, samoin ylin johto.

Työrauha. Ja seurantapalaveri kuukauden päähän.

Edellä kuvatun kaltaisia keskusteluja käydään nyt työpaikoilla pilvin pimein. Johtajuus on jotenkin kateissa. Silloinkin kun tilauksia ja työtä edelleen on, yhteistä savottaa ei haluta, ehditä, viitsitä, kyetä organisoimaan eri osapuolien osaaminen ja tehtäväsisällöt huomioiden.

Miksi toimihenkilön täytyy vastata vapaa-ajalla viikonloppuisinkin asiakkaan huoltokutsuihin? Siksi kun asiakas ei saa muita kiinni, vika tehtaalla vaatii prosessin alasajon ja se maksaa. Asiakas kaivaa esiin sen tutun huoltoteknikon privaattipuhelinnumeron koska tietää että saa huoltokutsulleen siten vauhtia.

Jos esimies ei ota johtajuutta käsiinsä, sen tekee joku muu työyhteisössä. Syntyy epävirallisia pikkukymppejä, henkilöstö klikkiytyy keskenään ja pahimmillaan koko työyhteisöä ravisteleva ihmissuhdesoppa ylikuohuu.

Miksi tällöin on aikaa ja mahdollisuuksia järjestää laajoja työterveyshuollon johtamia palavereita sarjoittain, miksi tällöin laitetaan joukkueittain henkilöstöä psykologin juttusille, miksi vasta tässä vaiheessa aletaan ehjäämään sitä mitä ei olisi lainkaan pitänyt rikkoa?

Johtamisessa on varmastikin vaikea hahmottaa kokonaisuuksia ja samalla huomata ne pienet pikkukivet, erityisasiat, jotka ratkaisemattomina alkavat kuormittamaan. Esimiehen tulee siis toimia suurensuurissa ja pienenpienissä ja olla kykenevä tekemään päätöksiä.

Johtamisen vaikeus saattaa osaltaan olla tässä yksinkertaisessa kysymyksessä: Kuka minun yksikköäni johtaa?

Tarja Korkalainen
Työympäristöasiantuntija
Ammattiliitto Pro ry