Anja Uljas: Rohkeasti työelämässä eri-ikäisinä

2.3.2016


Ystäväni on kohta 60-vuotias, hyvän ja monipuolisen asiantuntijauran tehnyt maisteri. Keskusteluissamme olemme monesti miettineet työn merkityksellisyyttä, omien rajojen haastamista ja ikuista haluamme kehittyä. Ja sitten hän sai tarjouksen: ryhdytkö vetämään kolmen maan yli menevää työyhteisöä ja melkoista kannattavuushaastetta? Ja hän sanoin tavoilleen uskollisena kyllä.

Tuon kyllä – vastauksen jälkeen hän pysähtyi miettimään, ettei ollut ollut kahteenkymmeneen vuoteen esimiehenä, eikä koskaan ennen taloudellisesti vastuussa niin isosta budjetista, saati ollut kolmen eri kulttuurin keskellä ilman taitoa puhua paikallisia kieliä. Mutta hän uskoi omaan osaamiseensa ja kehittymismahdollisuuksiinsa.

Kunpa useammat uskoisivat. Rekrytointipöydän molemmilla puolilla!

Istuin viime viikolla seminaarissa, jossa yleisöstä esitettiin kysymys, kannattaako työnantajan enää kouluttaa ikääntyviä työntekijöitä, kohta ne kuitenkin jäävät jo pois. Mikä kysymys!

Kysymykseen vastannut henkilöstöjohtaja vei teeman henkilökohtaiselle tasolle. Hän kertoi olevansa erinomainen esimerkki kehittymishaluisesta työntekijästä: hän ilmaisi esimiehelleen olevansa halukas ottamaan haltuunsa organisaatiolle tärkeän uuden toiminnon ja tämän jälkeen hankki toiminnon vaatiman lisäkoulutuksen.

On äärimmäisen tärkeää, että organisaation koko henkilöstöä kehitetään omissa tehtävissään toimimaan parhaalla mahdollisella panostuksella. Tai tarvittaessa uusissa haasteissa, joihin heillä on motivaatio edetä. Tämä kaikki iästä riippumatta!

 Eri-ikäisten johtamisessa pakettiratkaisujen sijaan yksilön kohtaamisesta

Eri-ikäisten johtamisen keskustelussa unohdetaan helposti yksilö. Puhutaan nuorista, ruuhkavuosissa olevista tai ikääntyvistä, aivan kuin nuo olisivat yhtenäisiä ryhmiä, joille voidaan tarjota kaikessa pakettiratkaisuja, puhutaan sitten kehittymisestä, työelämän joustoista tai motivaatiosta.

Todellisuudessa kysymys on lähijohtamisen ytimestä. Jokainen työntekijä on yksilö, joka pitää myös kohdata aidosti yksilönä. Sitä ihmiset työelämässä odottavat.

Niputtamalla ihmiset iän mukaan yhteen tehdään ikäjohtamisen näkökulmasta perustavaa laatua oleva virhe. Sitä en kiellä, että ikäsidonnaiset ilmiöt ja työkyvyn ylläpitämiseen liittyvät erityispiirteet täytyy tunnistaa; ne eivät saa kuitenkaan toimia mihinkään negatiiviseen johdattavana.

Hyvä lähijohtaminen on taustojen tunnistamista, mutta yksilöiden kohtaamista.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja
Suomen Ekonomit