Kari Mäkelä: Työhyvinvointia työtä tekemällä

20.12.2016


Hyvää huomista -hankkeessa ja Suomessa käydään keskustelua uusista näkökulmista työhyvinvointiin.  Useissa teemoissa on paljon yhteistä. Uskotaan, että työhyvinvointia voidaan edistää muutoinkin kuin työhyvinvointia tarkastelemalla. Keskeistä on itse työ sekä ihmisen toiminta työprosessissa. Hyvää huomista -hankkeessa on esiintynyt tai tulee esiintymään kolme lähes sama tarkoitusperää palvelevaa teemaa: sisäinen motivaatio, yhteiskehittäminen ja resilienssi. Viime vuosina on myös puhuttu paljon työn imusta, joka liittyy sisäiseen motivaatioon.

Viime keväänä Karoliina Jarenko kertoi tällä blogipalstalla innostavan työn reseptistä. Siinä kolme tärkeää ovat mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja kyky oppia jatkuvasti uutta sekä kokemus oman työn merkityksellisyydestä kokonaisuudessa. Nämä ovat siis sisäisen motivaation keskeiset aineosat ja perusta työhyvinvoinnille. Tämä ei varmasti sulje pois sitä tosiseikkaa, että hyvät ihmissuhteet, hyvä käytös, työturvallisuus ja viihtyisä työympäristö myös tukevat hyvinvointia. Parhaimmillaan kaikki nämä tekijät tuottavat aika ajoin työntekijälle työn imua. Olisiko tällainen työntekijä myös tuottava?

Suomessa vallitsee laaja yksimielisyys, että työhyvinvointia voidaan edistää myös tuottavuutta kehittämällä. Näemme, että kehittämällä tuotantoprosesseja, laatua, työmenetelmiä ja mitä tahansa työpaikalla YHDESSÄ, parantuu sekä tuottavuus että hyvinvointi. Avaimet ovat juuri nuo aiemmin mainitut kokemukset vaikuttamismahdollisuuksista ja merkityksellisyydestä. Tärkeä on itse kehittämisen toimintatapa. On kuitenkin osoittautunut, että yhteiskehittäminen ei olekaan ihan helppo juttu. Monessa organisaatiossa ei ole tällaista kulttuuria ja vakiintuneita toimintatapoja. Ei siis osata. Vaikka haluttaisiin, niin jäädään lähtökuoppiin. Siksi erityisesti yrityksen johdon on otettava asia haltuun ja luotava yhteiskehittämisen menettelytapoja, jos halutaan kaikkien kyvyt mukaan kehittämiseen ja tuottavuuden parantamiseen. Hiljalleen juurtuvat toimintatavat luovat myös uuden kulttuurin ja työhyvinvointia.

Resilienssi on sanakummajainen, joka on vahvasti noussut esiin viime vuosien keskusteluissa työelämästä. Se on myös yksi Työelämä 2020 -hankkeen tutkimusteemoista. Resilienssillä tarkoitetaan tässä yhteydessä yksittäisen henkilön tai organisaation joustavuutta, soveltamis- ja ennakointikykyä muuttuvissa olosuhteissa. Tämä nähdään tärkeänä kilpailutekijänä tulevaisuudessa, kun arvellaan muutosten olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Resilienssiajattelukin kiteytyy lopulta organisaation jatkuvaan kehityskykyyn, yksilöiden mahdollisuuteen vaikuttaa, oppimiseen ja monipuoliseen osaamiseen. Kyse on aidosta yhdessä tekemisestä.

Minulla on ollut onni työskennellä hyvässä työpaikassa ja työyhteisössä vuosikymmenet - tärkeä asia hyvinvoinnille. Kuitenkin oleellisimmat tekijät ovat olleet työn monipuolinen sisältö, vaikutusmahdollisuudet ja kokemus oman työn merkityksestä. Työ on ollut hyvinvoinnin lähde.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua ja vuonna 2017 työtä sekä työn imun kokemuksia.

 

Kari Mäkelä

Työympäristösihteeri
TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry