Marjut Lumijärvi: Työkykyä ja työhyvinvointia

29.8.2017


Keskeisessä asemassa työpaikan työhyvinvoinnin rakentamisessa ja ylläpitämisessä on hyvä työterveysyhteistyö, mukana niin työterveyshuolto, työntekijät kuin työnantajakin. Sekä työterveyshuoltolaki että asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä edellyttävät yhteistyötä ja luovat sille raamit. Yhteistyön pitää olla suunnitelmallista ja tavoitteellista. Mutta ihmiset sen työn tekevät, eivät pykälät.

Osana tätä yhteistyötä pitää työpaikalla olla toiminnasta lähtevä ja työpaikalle sopiva työkyvyn varhaisen tuen malli. Turvallisuutta ja luottamusta ylläpitää myös, kun sairauspoissaolojen säännöt, ilmoittamistavat yms. ovat selkeät ja kaikkien tiedossa.

Kesän lopuksi saimme lukea valtakunnallisesta lehdestä, että ”yllätys, yllätys”, vain harva on poissa työstä ilman pätevää syytä. Sen jälkeen ainakin YLE jatkoi parilla sosiaalisessa mediassakin laajasti levinneellä jutulla siitä, että mikä on sairautta ja mikä jotakin muuta, ja mikä oikeuttaa sairausajan palkanmaksuun. Keskustelussa juututtiin diagnooseihin. Liittoihinkin tulee aika ajoin nimenomaan lyhyempiin sairauspoissaoloihin liittyen kysymyksiä niin jäseniltä, luottamusmiehiltä, palkanlaskijoilta kuin työantajiltakin, että ”Pitääkö tällä diagnoosilla maksaa sairausajan palkkaa?”. On hyvä tietää, että minkään lääketieteellisen diagnoosin perässä ei tällaista tietoa lue. Olisi hyvä, että työpaikalla vallitsisi niin hyvä työterveysyhteistyön henki ja toiminta, että työterveyslääkärin arvioon työkyvyttömyydestä voidaan luottaa.

Varhaisen tuen malliin kuuluu, että vaikeuksista tai hankaluuksista työn tekemisessä puhutaan ensin esimiehen kanssa. Monta kertaa ei tarvita diagnoosia, vaan yhdessä työntekijän ja esimiehen on mahdollista muokata työtä kevyemmäksi tai paremmin työntekijälle sopivaksi. Muutosten ei tarvitse olla suuria.  Toki myös työterveydenhuollon ammattilaisia voi ja pitääkin käyttää työn ja työolosuhteiden muokkaamisessa ja suunnittelussa. Aina ei varhainen tuki riitä, vaan pitää miettiä korvaavia keinoja työntekijän työssä pitämiseksi.

Osittaisen työskentelemisen mahdollistavia tukijärjestelmiä on nyt monia: on osasairauspäiväraha, osatyökyvyttömyyseläke ja osittainen varhennettu vanhuuseläke. Osasairauspäivärahalta yleensä palataan kokoaikaiseen työhön, myös määräajaksi myönnetyltä osatyökyvyttömyyseläkkeeltä. Työnantajalta voidaan edellyttää, että työt järjestetään siten, että osittainen työskentely on mahdollista. Työnantaja voi myös saada työn ja työolosuhteiden muokkaamiseen taloudellista tukea. Vielä ainakin toistaiseksi TE- toimistosta voi hakea työolosuhteiden järjestelytukea, jos työnantaja palkkaa tai pitää palveluksessaan vajaatyökykyistä henkilöä. Työeläkeyhtiön kustantaman ammatillisen kuntouksen avulla on mahdollisuus hankkia uusia taitoja.

Yksi työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä onkin sekä työnantajan että vajaatyökykyisen ohjaaminen ja neuvominen. Hyvällä työterveysyhteistyöllä kaikki mahdollisuudet osaavan työvoiman työssä pitämiseen tulevat kartoitettua ja käyttöön. Osaamista ei menetetä ja työurat pitenevät.

 

Marjut Lumijärvi
työympäristöasiantuntija

Teollisuusliitto ry