Jenni Uljas: Perehdytyksen arvoa ei voi ylikorostaa

10.1.2018


Aloitin marraskuun alussa Kari Mäkelän seuraajana Teollisuusliitossa työympäristöasiantuntijana erikoisosaamisena kemikaaliturvallisuus. Vaikka valtaosa työn sisällöstä on minulle entuudestaan tuttua, on näkökulma ja rooli monelta osin uusi. Aloitin työt vielä kesken vauvavuoden, aivot täynnä vain vauva-arjessa hyödyllisiä tietoja. Karin innovatiivisen ja osaavan persoonan saappaisiin hyppääminen oli aikamoinen, jopa kauhistuttava haaste.

Ensimmäiset viikot olin aivan pyörryksissä kaikista uusista työryhmistä ja neuvottelukunnista sekä niissä jokaisessa olevasta omasta kielestään. Kari nimittäin toteutti perehdytystä juuri niin kuin parhaimmillaan tehdään. Hän otti minut mukaan kokouksiin ja ajoi siten sisään menossa oleviin asioihin, mutta ennen kaikkea tutustutti minut ihmisiin kertoen taustoja ja vinkaten keneen kannattaa missäkin asiassa yhteydessä olla. Nämä verkostot ja niihin liittyvä hiljainen tieto ovat asiantuntija-ammattien tärkeintä osaamista. Kun kaikkea ei mitenkään voi tietää itse, on tärkeintä tietää keneltä kannattaa kysyä.

Verkostojen ja menossa olevien asioiden lisäksi perehdytykseni parhaita paloja oli lähinnä filosofiset pohdinnat kemikaaleista ja niiden haitallisuudesta sekä koulutuksien annista ja tarkoituksesta. Nämä keskustelut auttoivat minua löytämään omaa rooliani, osaamisestani oikeita kulmia ja vahvistivat ammatti-identiteettiäni. Seitsemässä viikossa saavutimme tilanteen, jossa tiedän roolini ja paikkani, pystyn tekemään menossa oleviin projekteihin liittyvien kokousten agendat sekoittamatta projekteja ja olen selvillä missä EU:n lainsäädäntöprosessin vaiheessa minkäkin aineen IOELV-arvot ja syöpädirektiivin aallot menevät. Varmuuteni siitä, että olen ja ennen kaikkea tulen olemaan erittäin hyvä työssäni, kasvoi rauhalliseksi tunteeksi.

Pointti tässä kirjoituksessa on sekä kiittää Karia uskomattomasta työstään palkansaajaliikkeen eteen, että puhua perehdytyksen puolesta. Perehdytykseeni meni toki huomattava määrä työaikaa, mutta se varmasti maksaa itsensä takaisin.

Erittäin fiksu esimieheni oli ennen työsuhteeni alkua päättänyt, että niin kauan kuin Kari on töissä, kaikki muu perehtymisessäni odottaa. Nyt on menossa perehdytykseni seuraava vaihe eli tämän kaiken muun työympäristöosaamisen ja Teollisuusliiton alojen työpaikkojen sekä organisaation haltuunotto. Asiaa on valtavasti, mutta se ei juurikaan stressaa, vaikka aikamoinen jännittäjä superpedanttina ihmisenä olenkin. Yksikköni jäsenet ovat kaksi kuukautta odottaneet pääsevänsä myös perehdytyshommiin ja osa on jo erittäin kauniisti ja hyvin aloittaneet. Stressiä vähentää selvästi se, että koen olevani tervetullut, selvillä omasta roolistani ja tiedän saavani olla vielä pitkään tilanteessa, jossa saa ja pitää oppia paljon. Koskaanhan oppiminen ei toivottavasti kokonaan lopu.

 

Jenni Uljas
työympäristöasiantuntija

Teollisuusliitto ry