Mirja Suhonen: Tasa-arvo lisää hyvinvointia työelämässä

12.3.2018


Koulutussosiologian piirissä on jo kauan puhuttu lahjakkuusreservien puutteellisesta käytöstä. Jääkö osa kansakunnan parhaasta osaamisesta käyttämättä koulutuksen ja tehtäviin hakeutumisen eriytymisen vuoksi? Onko meillä siihen varaa ja olisiko viisaampi yrittää päästä eroon segregaatiosta ammatinvalinnassa. Segregaatio eli eriytyminen sukupuolen mukaan koulutuksessa, tehtävissä ja työssä on Suomessa jyrkempää kuin Euroopan muissa maissa. Tästä tiedosta olen hiukan hämilläni: olemmehan olleet edelläkävijöitä äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden saavuttamisessa.

Kansainvälisen naistenpäivän jälkitunnelmissa on hyvä pohdiskella naisten asemaa työelämässä. Monenlaisia kommentteja, mielipiteitä ja faktaa on esitetty jo naistenpäivään liittyvissä kirjoituksissa ja puheissa. Etenkin näin teollisuusliittolaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista arvioida, miksi teknologiaan ja tekniikkaan liittyvissä ammateissa naiset ovat selkeä vähemmistö riippumatta siitä, onko kyse korkeakoulutetuista tehtävistä vai teollisuuden työntekijöistä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tasa-arvotiedon keskuksen mukaan segregaation seurauksia on mm: osaaminen ei kohdennu oikein eikä työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaa työmarkkinoilla; työelämän muutosten vaikutus naisten ja miesten työmarkkina-asemaan (perinteiset ja tulevaisuuden alat); rajoittaa yksilöiden koulutus- ja ammatinvalintoja sekä ylläpitää sukupuolistereotypioita; palkkaerot ja monimuotoisuuden puute.

Edustan sitä ikäluokkaa, joka kasvoi tasa-arvoistumisen aikakautena. Itse valitsin ammattinikin hyvin miesvaltaiselta alalta. Valmistuin radio- ja tv- asentajaksi ja olen työskennellytkin ainoana naisena tehtävissä, missä koulutuksestani on ollut hyötyä. Tosin myöhemmin päädyin opiskelemaan aikuiskasvatustiedettä, joka on vahvasti sukupuolisesti eriytynyt ala.

Työssäni asentajana jouduin aikoinaan vakuuttamaan asiakkaita osaamisestani: epäilipä joku, että pora ei pysy kädessäni. Kun pysyi, totesi, että ainakaan hänen vaimonsa ei osaa porata!  Voin kuitenkin vakuuttaa, että kemianteollisuudessa ei ole tehtäviä, mihin ei pystyisikö sekä nainen että mies ja etteikö asiantuntijaksi voisi kehittyä kumpaa sukupuolta tahansa oleva, asiastaan innostunut ihminen.

Eriarvoisuus palkkauksessa, koulutukseen pääsemisessä, tehtäviin valikoitumisessa ei voi olla vaikuttamatta ihmisten mielialaan ja sitä kautta ilmapiiriin. Ei myöskään se, että mahdollisuuksia valintoihin annetaan sukupuolten perusteella, on kyse lastentarhasta tai työelämästä. Kenties voimme kukin aloittaa tasa-arvoisemman tulevaisuuden rakentamisen kohtaamalla aidosti toisemme, ilman stereotyyppistä ajattelua toistemme osaamisesta ja kyvyistä.

Mirja Suhonen
Kasvatustieteen kandidaatti, sopimusasiantuntija


Teollisuusliitto