Taru Reinikainen: Sisäilmaongelmia vai luulosairautta?

5.11.2018


Keskiviikkona 31. lokakuuta julkaistiin Kansallinen sisäilma- ja terveysohjelma. Ohjelman pitkäntähtäimen päätavoitteena on vähentää sisäympäristöön liittyviä terveys- ja hyvinvointihaittoja Suomessa. Lisäksi ohjelman tavoitteena on lisätä väestön ymmärrystä sisäympäristöjen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista, kehittää sisäympäristöön liittyvien ongelmien hallintaa, parantaa oireilevien työ- ja toimintakykyä sekä vahvistaa koulutuksella eri toimijoiden tietoja ja taitoja. Tähän pyritään ottamalla terveydenhuolto voimakkaammin mukaan toimintaan sekä nostamalla keskiöön ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, haittojen ennaltaehkäisy sekä sairastuneiden kokonaisvaltainen hoito ja tuki.

Ohjelmalla on siis kannatettavat tavoitteet ja ohjelma on ehdottomasti tarpeellinen. Yle tuoreeltaan kritisoi ohjelman antamaa kuvan sisäilmaongelmien syistä ja ongelman olemassaolosta ylipäätään, kokonaisnäkemys asiasta puuttuu.  Ylen mukaan ohjelma antaa ymmärtää, että homeista puhutaan niin paljon, että osa väestöstä saa luulosairauden.

Sisäilmasto-ongelmat ovat ohjelman mukaan työpaikoilla yleisiä. Sisäilmaongelmien aiheuttajia on monia muun muassa ilmanvaihdon epäkohdat (tunkkaisuus, veto, liian kuuma tai kylmä), “kuiva ilma” (talvikuukaudet sekä suhteellinen kosteus), kosteusvauriot (mikrobit ja home), pöly ja lika (siivous), materiaalipäästöt sekä otsoni, radon ja asbesti.

Työterveyslaitoksen mukaan sisäilmastosta oireilevan henkilön tyypillisiä oireita ovat silmien kutina, kirvely ja muut ärsytysoireet, nenän tukkoisuus, kutina, vesinuha, aivastelu, nenäverenvuoto, kurkun/nielun arkuus, kuivuus, äänen käheys, yskä, limaneritys, hengenahdistus, vinkuminen, yöyskä, infektiosairaudet, pitkittyneen flunssat, poskiontelotulehduskierteet, astmaoireiden paheneminen, ihon kutina, polttelu, punoitus, väsymys, päänsärky, pahoinvointi, kuume ja lämpöily sekä lihas- ja nivelkivut.

AVIn ja Työterveyslaitoksen mukaan joka kolmas toimistotyöntekijöistä kokee haittaa sisäilmastosta ja joka viides toimistoissa työskentelevä kertoo saavansa sisäilmasta viikoittain silmien tai hengitysteiden oireita. Samassa tilassa vain osa saattaa oireilla, ja oirekuva ja sen vaikeusaste voivat vaihdella yksilöstä toiseen. Huono sisäilma vaikuttaa terveysvaarojen lisäksi haitallisesti koko työyhteisön toimivuuteen ja ilmapiiriin. Työpaikan terveellinen sisäilma on edellytys turvalliselle ja tuottavalle työympäristölle.

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus sisäympäristöongelmien ehkäisemisessä ja ongelmien ratkaisemisessa. Työnantajan tulee tunnistaa ongelma ja poistaa terveyden kannalta vahingolliset tekijät. Ennen terveydellisen merkityksen arviointia työnantajan on selvitettävä altistumisolosuhteet rakennusterveyteen perehtyneen asiantuntijan johdolla, koska ongelman terveydellistä merkitystä ei voida arvioida ilman altistumisolosuhdetietoja. Korjaustoimenpiteiden ohessa saatetaan tarvita esimerkiksi siirtymistä muihin työtiloihin tai etätyöjärjestelyjä. Sisäilmaryhmä-toimintamalli on hyödyllinen ongelmien ratkaisemisessa työpaikoilla. Toiminnan tulee olla kokonaisvaltaista ja osallistava työote on tärkeää.

Työntekijöiden tulee käyttää tiloja suunnitellussa käyttötarkoituksessa ja annettujen ohjeiden mukaisesti. työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa esimiehelleen havaitsemistaan haitoista ja puutteista sisäympäristöön liittyen. Työsuojeluvaltuutettu on mukana sisäilmaryhmässä henkilöstön edustajana

Työterveyshuolto tulee kytkeä mukaan alusta alkaen sisäilmaongelmia ratkottaessa. Työterveyshuollon tehtävänä on arvioida haitan tai vaaran terveydellinen merkitys. Työterveyshuolto huomioi altistumisolosuhteiden lisäksi työntekijöiden terveydentilaa koskevat tiedot. Terveydellinen merkitys on usein vaikea arvioida, mutta valitukset ja oireilu on otettava aina vakavasti. Jos työpaikalla tulee esiin oireita, jotka helpottuvat muualla, se on riittävä peruste selvittää työpaikan olosuhteet. Terveydellisen merkityksen arviointi edellyttää luotettavaa tietoa rakennuksen ja sisätilojen kunnosta sekä sisäilman laadusta. Jos olosuhteissa todetaan tavanomaisesta poikkeavaa, niin työntekijän oireilla voi olla yhteys niihin. Työterveyshuolto järjestää tarvittaessa myös sisäilmakyselyitä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki säätää kiinteistön omistajan vastuuta rakennuksen kunnosta ja sitä kautta sisäympäristöongelmista. Edellytyksenä on, että rakennus täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset. Kiinteistön omistajan aktiivinen rooli sisäilmaryhmässä on tärkeää tietojen kokoamisessa, analysoinnissa ja luovuttamisessa sekä selvittämiseen ja erilaisten toimenpiteiden toteuttamiseen liittyen.

Työnantaja tulisi toteuttaa tarvittavat rakennuksen tutkimukset ja korjaukset viipymättä. Tarvittaessa AVI selvittää, mihin toimenpiteisiin työnantaja on ryhtynyt ja onko työnantaja arvioinut riittävällä tavalla sisäilmasto-ongelman vakavuutta ja sen terveydellisistä merkitystä. AVI tarkastelee myös työolojen seurannan järjestelyitä ja työnteon jatkamisen edellytyksiä. Jos työnantaja ei ryhdy kohtuulliseksi katsottavassa ajassa toimenpiteisiin ongelman kartoittamiseksi ja poistamiseksi puuttuu työsuojeluviranomainen asiaan työsuojelun valvontalain perusteella.

Omien kokemuksieni mukaan suurin osa työpaikojen sisäilmaongelmat ovat pieniä asioita, jotka voidaan korjata yksinkertaisilla toimenpiteillä. Ihmiset kokevat eri tekijät häiritsevinä. Esimerkiksi erilaiset hajusteet ja tuoksut häiritsevät toisia ja osa ei edes tiedosta niiden olemassaoloa. Ennätyslämpimän kesän aikana monilla työpaikoilla tuskailtiin erityisesti kuumuuden kanssa. Monenlaisia jäähdytyskeinoja keksittiin porukalla, kunnon ilmastointia ei korvaa mikään kikkakolmonen. Toivottavasti opittiin laittamaan ilmastoinnit ajoissa kuntoon ja säädöt kohdalleen. Tärkeintä on, että ongelmien ilmaantuessa työpaikoilla suhtaudutaan ongelmaan asiallisesti, tutkitaan ongelman aiheuttaja ja toteutetaan korjaavat toimenpiteet. Ennen kaikkea vältetään ylilyöntejä.

 

Taru Reinikainen
sopimusalavastaava

Ammattiliitto Pro