Kaikki blogikirjoitukset

Anni Siltanen ja Merja Vuori: Tervetuloa turvallisuuskumppaniksi!(27.3.2018)
Turvallisuusosaaminen on osa ammattitaitoa ja tärkeää käytännön työtehtävissä kemianteollisuudessa. Pohjaa osaamiselle luodaan jo ammattiin johtavan koulutuksen aikana. Mutta miten voimme yhteistyössä tukea tätä oppimista? Oletko kiinnostunut? Tervetuloa turvallisuuskumppaniksi.
Mirja Suhonen: Tasa-arvo lisää hyvinvointia työelämässä(12.3.2018)
Koulutussosiologian piirissä on jo kauan puhuttu lahjakkuusreservien puutteellisesta käytöstä. Jääkö osa kansakunnan parhaasta osaamisesta käyttämättä koulutuksen ja tehtäviin hakeutumisen eriytymisen vuoksi? Onko meillä siihen varaa ja olisiko viisaampi yrittää päästä eroon segregaatiosta ammatinvalinnassa. Segregaatio eli eriytyminen sukupuolen mukaan koulutuksessa, tehtävissä ja työssä on Suomessa jyrkempää kuin Euroopan muissa maissa. Tästä tiedosta olen hiukan hämilläni: olemmehan olleet edelläkävijöitä äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden saavuttamisessa.
Taru Reinikainen: Mitä uusissa työehtosopimuksissa sovittiin työhyvinvoinnista?(7.2.2018)
Kemian ja lähialojen uudet työehtosopimukset on suurimmaksi osaksi saatu sovittua, lukuun ottamatta paria pienempää sopimusta. Aina välillä esitetään kommentteja siitä, onko työhyvinvointiohjelmasta todella tarpeen sopia tesseillä. Toiminnan kannalta asialle ei varmaankaan ole suurtakaan merkitystä, mutta kyllähän se antaa ohjelmalle ihan erilaista ryhtiä, kun asia on päätetty ihan virallissakin sopimuksissa. Kaikki sopijaosapuolet jakavat yhteisen näkemyksen, että kyse on pitkäjänteisestä ja vakiintuneesta yhteistyöstä, siitä syystä hankekin on muutettu ohjelmaksi.
Riitta Juvonen: Yhteistyöllä kohti parempia tuloksia(6.2.2018)
Kemian alojen liitot kirjasivat työehtosopimusneuvotteluissa yhteisen tavoitteensa jatkaa tuottavuuden ja työhyvinvoinnin edistämistä työpaikoilla. Alkaneen vuoden yritysvierailukierroksella kannustamme työpaikkoja tiivistämään yhteistyötä omassa toiminnassaan. Tuottavuus ja työhyvinvointi ovat enemmän tai vähemmän julkilausuttuja tavoitteita useimmilla työpakoilla. Kehittämishankkeita suunnitellaan ja toteutetaan tavoitteiden suuntaan, mutta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ei aina päästä. Miten olisi mahdollista lisätä kehittämisen tuloksellisuutta?
Jenni Uljas: Perehdytyksen arvoa ei voi ylikorostaa(10.1.2018)
Aloitin marraskuun alussa Kari Mäkelän seuraajana Teollisuusliitossa työympäristöasiantuntijana erikoisosaamisena kemikaaliturvallisuus. Vaikka valtaosa työn sisällöstä on minulle entuudestaan tuttua, on näkökulma ja rooli monelta osin uusi. Aloitin työt vielä kesken vauvavuoden, aivot täynnä vain vauva-arjessa hyödyllisiä tietoja. Karin innovatiivisen ja osaavan persoonan saappaisiin hyppääminen oli aikamoinen, jopa kauhistuttava haaste.
Kari Mäkelä: Kiitoksen aika(20.11.2017)
Tein ensimmäisen kirjoitukseni tälle palstalle 6.9.2011. Elettiin Hyvää huomista -hankkeen alkuaikoja. Otsikkoni oli ”Arvot ja myönteinen ajattelu”. Nyt jäädessäni pian eläkkeelle on viimeisen tuumauksen aika. Työuran tässä vaiheessa vääjäämättä tulee tilanteita, joissa taakse jäänet työvuodet vilisevät lyhempinä tai pitempinä katkelmina mielessä. Millainen on tuntemus näiden filmikatkelmien jälkeen? Tuottavatko ne kielteisiä vai myönteisiä tuntemuksia? Mitkä asiat näihin fiiliksiin vaikuttavat?
Sami Nikander: Taituri taitaa myös hyvinvointinsa(10.11.2017)
Vuonna 2016 kehitettiin yhteistyössä Tampereen ammattioppilaitos Tredun, Kumiteollisuus ry:n, Kemianteollisuus ry:n ja kolmen kumialan yrityksen kanssa Kumitaituri-ohjelma. Ohjelma luo joustavan työssäoppimisen mallin osaksi ammatillista perustutkintoa. Kumitaiturissa opiskelijoille räätälöidään oma taituripolku. Opiskelijat valitaan erillisvalinnalla Tredun opiskelijoista. Lisäksi ohjelmaan voivat hakea yrityksessä jo työskentelevät henkilöt, joilla ei ole kumialan toisen asteen koulutusta. Opiskelija saa kattavasti työkokemusta ja yritys omiin tarpeisiinsa räätälöityä osaamista. Työelämässä oppiminen lisää työelämätaitojen karttumista varhaisessa vaiheessa ja integroi oppijan tehokkaasti osaksi työyhteisöä. Parhaimmillaan Kumitaituri-ohjelma hyödyttää niin opiskelijoita, yrityksiä kuin koko kumialaa.
Tanja Luukkanen: Tulevaisuuden lääkärin resepti: Mene metsään!(12.10.2017)
Syksy on saapunut ja luonto alkaa valmistautua talven lepoon. Mennyt kesä ei ollut tällä kertaa ns. intiaanikesä, mutta oli niitä aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä, joista saimme nauttia. Alkanut syksy luo toisenlaiset elementit, joista kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Kuulaat, aurinkoiset syyspäivät, monenkirjavat ruskan värjäämät puut ja vahvat syksyn tuoksut kutsuvat ulkoilemaan ja rentoutumaan. Opiskelen terveystieteitä Itä-Suomen yliopistossa, pääaineenani on ergonomia ja työhyvinvointi. Eräällä terveyden edistämisen kurssilla pääsin tutustumaan luonnon merkityksestä terveyteemme ja hyvinvointiimme ja innostuin aiheesta kovasti. Tutkittua tietoa aiheesta löytyy paljonkin ja niitä lukiessani tuli sellainen olo, että tulokset vahvistivat omaa kokemukseen perustuvaa käsitystäni luonnon hyvää tekevästä voimasta, mutta tuli siinä paljon uuttakin tietoa.
Jaana Neuvonen: Suorituksen johtaminen on ihmisten johtamista(2.10.2017)
Kun on investoitu tehokkaimpiin laitteisiin, viilattu yhdessä työaikoja vastaamaan asiakastarpeita ja varaston kiertonopeus hiottu maksimiin, menestyvän yrityksen erottaa toisesta yrityksen menestymiseen sitoutunut henkilöstö. Henkilöstön johtaminen on ydinbisnestä.
Seppo Järvenpää: Vastuullista telttailua SuomiAreenalla(6.9.2017)
Kemianteollisuus oli ensimmäistä kertaa SuomiAreenalla esittelemässä kestävän kehityksen vastuullisuusohjelmaa. Tätä Responsible Care ohjelmaa on toteutettu jo 25 vuotta hyvin tuloksin. Tämän ohjelman keskeisiä tuloksia halusimme äänestyksen keinoin esitellä Porissa SuomiAreenan kansalaistorilla ja pyysimme samalla osastolla (teltalla) poikkeavia miettimään myös omaa vastuullista valintaansa.
Marjut Lumijärvi: Työkykyä ja työhyvinvointia(29.8.2017)
Keskeisessä asemassa työpaikan työhyvinvoinnin rakentamisessa ja ylläpitämisessä on hyvä työterveysyhteistyö, mukana niin työterveyshuolto, työntekijät kuin työnantajakin. Sekä työterveyshuoltolaki että asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä edellyttävät yhteistyötä ja luovat sille raamit. Yhteistyön pitää olla suunnitelmallista ja tavoitteellista. Mutta ihmiset sen työn tekevät, eivät pykälät.
Anssi Vuorio: Vastuullisuus on yhteistä tekemistä(18.8.2017)
Tutustuin yritysten yhteiskuntavastuuseen ensi kerran vuosia sitten Jan Furstentenborgin Uni Commerce Global Unionin päällikön avulla. Silloin suomalaiset yritykset ottivat ensi askeleita yrityksen vastuullisuuden julkisessa tunnustamisessa. Samalla luotiin erilaisia standardeja kuten SAI-SA8000, oli GOTSia ja APSCAa. Standardeja tarvitaan työkaluiksi muuttamaan teorioita käytännön tekemiseksi. Oman perehtymisen alkuvaiheessa harmitti, että henkilöstön hyvinvointia ei useinkaan mainittu osana yrityksen vastuullisuutta. Tässä suhteessa tilanne on muuttunut oleellisesti, henkilöstön hyvän kohtelun sanotaan olevan osa yritysten vastuullista toimintaa. Näyttää kuitenkin siltä, että monessa tapauksessa vastuullisen toiminnan sisällöksi riittää henkilöstön osalta lakien ja säännösten noudattaminen. Samalla ”vastuullisuus” sananakin on kokenut jonkinlaista ähkyä. Minusta tärkeää olisi saada yrityksen henkilöstö ja johto aidosti ja konkreettisesti sitoutumaan ja intohimoisesti kehittämään yrityksen vastuullisuutta kaikilla sen osa-alueilla. Yksinkertaistetaan viestiä, vältetään liturgiaa ja kerrotaan siitä, mitä konkreettisesti tehdään asian hyväksi.
Alexandra Peth: Aikaansaamisesta ja onnellisuudesta(26.6.2017)
Työhyvinvoinnista kirjoitetaan ja puhutaan paljon. Mietin tätä blogia suunnitellessani, että voiko aiheesta enää sanoa mitään uutta. Mutta siiten muistin, että tässä aiheessa olen maallikko ja maallikoille annetaan anteeksi, että he esittävät omia ajatuksiaan huvikseen. Lukekaa tämä teksti siis ripauksella huumoria, ei liian vakavasti – mutta vähän vakavasti kumminkin. Työhyvinvointi lähtee aina itsestä. Toki muutkin seikat vaikuttavat kuten esimies ja olosuhteet, mutta loppujen lopuksi on aina kyse henkilöstä ja hänen sisäisitä tuntemuksistaan. Olet siis oman työhyvinvointisi seppä, lähtökohtaisesti. Kukaan ei voi auttaa sinua, ellet ensin itse halua auttaa itseäsi. Joitakin omakohtaisesti hyviksi havaittuja vinkkejä voin kuitenkin antaa työkalupakkiin laitettavaksi.
Mirja Suhonen: Kesätyöntekijä – mun työkaveri(13.6.2017)
Lukuisa joukko nuoria on onneksi tänä kesänä saanut ensimmäisen työpestinsä – kesätyöpaikan. Odotukset voivat olla kovat niin työnantajalla kuin kesäduunarillakin. Nuoret eivät välttämättä vielä paljoa osaa, mutta valtaosa varmasti yrittää parhaansa. Työnantajat odottavat oma-aloitteisuutta, toimeen tarttumista, ahkeruutta, halua oppia, avuliaisuutta. Nuoret haluavat työkokemusta, odottavat että työ on mielenkiintoista, työssä viihdytään ja että jää aikaa myös lomaan. Tällaisia viestejä Taloudellinen tiedotustoimisto TAT:in sivuilta voi lukea nuorten kesätyökampanjasta.
Jussi Nousiainen: Voiko koiran rapsuttaminen lisätä työhyvinvointia?(2.6.2017)
Työyhteisön hyvinvointihaaste pakotti minut muuttamaan käsitystäni hyvinvoinnista. Olen ollut niitä vanhan liiton miehiä, joiden mielestä leuanveto ja Pispalan portaiden nouseminen veren maku suussa ovat oikeita ja aitoja hyvinvointitekoja. No, ei niissä varsinaisesti mitään vikaa ole. Leuanveto ja portaiden nousu ovat tehokkaimpia ja turvallisimpia tapoja parantaa kuntoaan. Olen viime aikoina joutunut tarkistamaan käsityksiäni hyvinvoinnista. Syynä on työpaikallani Tekniikan akateemisissa omalla porukalla toteutettu hyvinvointihaaste. Leuanvedosta ja Pispalan portaista ei ole suuren yleisön työhyvinvoinnin ratkaisuksi ja ne edustavat vain pientä siivua hyvinvoinnin kokonaisuudessa.
Joanna Leino: Positiivisuus kunniaan!(11.5.2017)
Ei ole helppoa olla esimies. Täytyy olla psykologi, kokonaiskuvan haltija, reilu, tasapuolinen ja joustava, jämäkkä, tunneälykäs, innostava ja oman alan asiantuntija. Pitää osata tarttua toimeen ja osata tehdä päätöksiä ja vielä perustellakin ne. Ja pitää olla paineensietokykyä. Ja osata antaa palautetta, myös sitä positiivista.
Kaiken takana on…(20.4.2017)
Hyvää huomenta tai hyvää työpäivää, toivottelemme usein toisillemme työpäivän alkajaisiksi. Mutta mitä me oikeastaan näillä tervehdyksillä tarkoitamme? Ovatko ne vain arjen hokemia, joita kuuluu viljellä hyvien käytöstapojen nimissä? Millaisen huomenen tai työpäivän sinä oikeasti toivoisit itsellesi?
Paavali Kukkonen: Osaaminen ratkaisee(16.3.2017)
Työn vaatimuksiin riittävä osaaminen on avainasemassa työhyvinvoinnin kannalta. Työhön tulee tarvittavaa hallinnan tunnetta, sählääminen ja riski ylikuormittumisesta vähenee. Osaaminen tukee motivaatiota ja työn imua. Myönteisten osatekijöiden summana myös tuottavuus paranee.
Riitta Juvonen: Iloa arkeen pienistä ja suurista juhlista(3.3.2017)
Arjen rutiinit katkaisevan juhlan ei tarvitse olla suuri tuottaakseen iloa ja lisätäkseen hyvinvointia. Miten löytäisimme omasta arjestamme enemmän juhlan aiheita?
Mirja Suhonen: Kaikilla on vastuu hyvinvoinnista(14.2.2017)
Työturvallisuus ja työsuojelu ovat kehittyneet Suomessa huikeaa vauhtia. Kun ensimmäinen naispuolinen ammattientarkastaja Vera Hjelt perusti työväensuojelunäyttämön Helsinkiin, Ruotsin mallin mukaisesti, elettiin vuotta 1909. Pari vuotta myöhemmin näyttelystä tuli pysyvä, myöhemmin Sosiaalimuseo. Uranuurtaja naisten työhyvinvoinnin alalla, kansanedustaja ruotsalaisen kansanpuolueen listoilta, loi ammattiuran epätyypillisesti tuon ajan naisena ja myös kirjoitti ja kasvatti ammatikseen.